Otteita Arkeologisesta sanakirjasta: Arkeologinen sää

Arkeologinen sää; arkeologinen säätila; ks. "Prkl tätä sadetta"

Arkeologisella säätilalla tarkoitetaan sellaista vallitsevaa ilmanalaa, joka tekee senhetkiset kenttätyöt kaivauksilla mahdollisimman epämukaviksi ja vaikeiksi toteuttaa.

Arkeologinen sää ilmenee helteinä, jatkuvina sateina tai valokuvaamista haittaavana repeilevänä pilviverhona.
Tässä säätilassa, jota kutsutaan myös arkeologisen morfologisen sääonnikentän synnyttämäksi mikroilmastoksi, arkeologinen ns. v-tuskäyrä* kokee eksponentiaalisen kasvun.

Sateelle on ominaista jatkuvuus sekä itikoiden sikiämistä nopeuttava tahti ja ajankohta. Pilviverholle taasen on ominaista auringonsäteiden osittainen laskeminen läpi juuri sillä hetkellä, kun valmiudet kuvan ottamiselle on saatu aikaisiksi.

Arkeologinen sää seuraa toisinaan kantajaansa mukaan kenttätöiden ulkopuolellekin, mistä syystä tietyt uimarannat rajoittavat arkeologien pääsyä tiloihinsa, ei vähiten näiden taipumuksella kiritisoida lasten hiekkalinnaleikkejä kommentoimalla lapionkäyttöä sekä valmiiden linnojen arkkitehtonista tasoa.

*v-tus käyrä (ks. ) lasketaan monimutkaisen kaavan perusteella, johon liittyy ensisijaisesti löytöjen määrä suhteessa niiden laatuun ja konservointiin menevään aikaan ja rahaan sekä niin sanottuun jälkityövakioon**. Kaavaan kuuluu myös arkeologinen säätila, hyönteistenpistojen todennäköisyys, maaperän kosteus ja juurikasvun määrä siinä. Tarkempi käyrän laskeminen vaatii myös kenttätyöryhmän keskimääräisen ÄO:n laskemista ja erotusta sen pienimmän tai peräti negatiivisen tulon tekijän, ts. sen helkkarin typerän lörpöttelijän älykkyysosamäärään.

** Jälkityövakio on ihmettelemiseen ja moninaiseen pyörittelyyn kuluva aika.

Klassikko: Lautapeliarvio The National Board Game of Antiquities

Peliarvostelussa The National Board Game of Antiquities

Suunnittelija: Kauko Faravid
Kategoria: Lautapeli
Pelaajamäärä: 2-8
Julkaisija: Valhalla Games
Julkaisuvuosi: 2009
Ikäsuositus: 16+
Peliaika: 90-120 min
Kieli:  suomi, saksa
Genre: aikuispeli, esihistoria, keskiaika, lautapeli, arkeologia 

Kiinnostuin heti kuultuani kyseisestä lautapelistä. Muinaisjutut ovat kiehtovia, ja niissä on jotakin hohdokasta, ja olen aina haaveillut arkeologin urasta. Peli käsittelee teemaa humoristisesti, mutta perinteisen lautapelin malliin, nahkaruoska soi, mutta hillitysti.  

Heti pelilaatikon avattuani sisältä paljastui sääntökirja, omani oli muuten saksankielinen, joten siksi alkuun pääseminen tuotti vähän ongelmia. Pelilauta on ihan hieno ja tukeva, vaikkakaan painojälki ei ole ehkä kauneinta näkemääni. Pelimerkit ovat näyttäviä ja pronssisia. Lisäksi peliin kuuluu kasa pahvilätkiä ja jokaiselle pelaajalle oma pistelaskutaulukko, sekä erilaisia kortteja.

Idea pelissä on päästä arkeologin uralla muita pelaajia pidemmälle, tämä tapahtuu keräämällä uskottavuus-, eli pönötyspisteitä, sekä akateemisia pisteitä. Peli aloitetaan opiskelijatasolta, ja akateemisilla pisteillä kivutaan tutkintoportaita aina ylemmäs, ja tällöin siirrytään käyttämään aina uusia korttipakkoja. Pönötyspisteitä saa vaikkapa baarissa käynnistä ja hienoista löydöistä. Kanssapelaajien peliä pääsee häiriköimään erilaisin erikoiskortein. Tämä onkin ehkä pelin hauskin puoli, käytössä ovat tietysti kaikki likaiset keinot, kuten plagiointisyytökset ja väärennetyt löydöt. Itse olen huomannut, että aina jos pystyy estämään kanssapelaajan valmistumisen, tai julkaisemisen, niin se kannattaa.

Pelimekaniikka on pitkälti lainattu monopolista, eli pelilautaa kierretään nopanheitoin, ja eri ruuduista seuraa erilaisia asioita, ja joidenkin kohdalla otetaan kortti. Yhdessä laudan kulmassa on Virasto, johon välillä jumittuu jälkitöihin (palaa Virastolle käymättä kentällä), sitä vastapäätä on yliopisto ja väleihin jäävät baari ja kaivaukset. Kulmien välistä löytyvät jälkityö-, työttömyys-, inventointi- ja kaivauskaudet. Pelissä on hieman strategista haastavuutta, ja alussa valittavalla pelihahmolla on vaikutusta siihen miten kannattaa pelata. Esimerkiksi, jos pelaa sankariarkeologilla, niin pönötyspisteiden kerääminen on helpompaa. Hieman pisteiden karttumiseen ja pelaamiseen vaikuttaa myös erilaiset omaisuuskortit, kuten ”kenttäuskottava auto” ja ”tuttu toimittaja”.  

Pelin lopussa seuraa pisteytys. Eri pisteyhdistelmät antavat erilaisen uran. Kärkipäästä löytyvät professori ja valtionarkeologi ja häviäjät saavat tyytyä ammattikaivajan ja huuhaa-arkeologin titteleihin, vaikka tietenkin skaala on tätä monipuolisempi.

NBGA on sääntöjensä puolesta monimutkainen ja sekava, mutta miinuspuolistaan huolimatta ihan ostamisen arvoinen peli, ja se kestää pelaamista varmasti muutamaankin otteeseen.

Eerikki Tiilikkala

Meemi kallistunut... meemi kallistunut...

Setäsäteilyn tutkimushanke käynnistetty

Turun yliopiston arkeologian oppiaine on käynnistänyt Tätisäteilystä voi puhua ry:n pyynnöstä tutkimushankkeen setäsäteilystä. Monet naisarkeologit ovat havainneet setäsäteilyksi kutsutun ilmiön vaikutuksia, mutta niistä on miesvaltaisen tieteen sisällä vaiettu. Turun yliopisto lupautui käynnistämään pilottiprojektin johtuen arkeologian oppiaineen läheisistä, suorastaan lääppivistä kosketuksista luonnontieteisiin.

"Oletuksenamme on, että täti- ja setäsäteily ovat pohjimmiltaan lähtöisin samasta lähteestä. Hypoteesi numero yksi on, että setäsäteily on primaarisäteilyä kun taas tätisäteily on sekundaarista." tuumii tutkija Nalle Happonen Teoreettisen Sukupuolihiukkastutkimuksen laitokselta. "Tätisäteilyn keskeiset lähteet ovat Museaalisen virkamieslaitoksen tiloissa, siis paikoissa jonne muinaisuutta on kertynyt post eruo. Setäsäteily syntyy inter eruo, siis kaivausten aikana. Vaikuttaa siis siltä, että välittömästi kaivausten yhteydessä menneisyydelle altistuvat kärsivät setäsäteilyn oireista kun taas esiin kaivetulle menneisyydelle varastointitilojen läheisyydessä altistuvat kärsivät tätisäteilyn oireista."

"Setäsäteilyn oireet ilmenevät niin fenotyypisesti kuin etologisesti. Fenotyyppisesti setäsäteilyn uhrit alkavat siirtää tahdonalaisesti hiuksiaan päälaelta nenän ja suun alle. Etologisesti muutokset ovat suurempia. Setäsäteilyyn jatkuvasti yhteydessä olevat tuntevat suurta viehätystä nautintoaineisiin, mm. nikotiiniin ja alkoholiin. Myös istuminen pyöreiden pöytien ääressä kovaäänistä musiikkia soittavissa tiloissa yleistyy. Aivoissa taas on havaittu brocan alueen, puheen motorisesta tuottamisesta vastaavan alueen kutistumista tai muita mutaatioita."

"Kiinnostavimpia ja dramaattisimpia muutoksia tapahtuu, kun uhrin säteilyn laatu muuttaa tyyppiään setäsäteilystä tätisäteilyksi. Oireina esiintyy mm. identiteettikriisejä, toisin sanoen tutkijat toivovat kuuluvansa toiseen kulttuuripiiriin. Osa pyrkii muinaisuuteen dieettiään, musiikkimakuaan ja kampaustaan muuttamalla, osa taas toivoo kuuluvansa suomenruotsalaisten heimoon. Pyrkimykset suomenruotsalaisuuteen voivat johtua osittain muutoksista brocan alueella, jolloin puheessa pyritään viljelemään ruotsinkielisiä ilmaisuja."

Muutoksia tapahtuu myös Wernicken alueessa, puheen ymmärtämiseen liittyvässä aivolohkossa. Setäsäteilystä kärsivien on vaikeuksia esimerkiksi ymmärtää lausetta ´Olette jo ylittäneet esitelmäänne varatun ajan 15 minuutilla´, ´Eihän tuo liity aiheeseen millään tavalla´ tai ´Rahat voisi käyttää peruskoulutukseen eikä uusiin 200 000 euroa maksaviin härveleihin´.

Arkeologiassa blogisee seuraa tutkimusprojektin etenemistä suurella mielenkiinnolla.

Viikon toinen sutkaisu

"Paleontologia, arkeologia ja muut kepulikonstit eivät olleet sellaisia aiheita, jotka olisivat kiinnostaneet velhoja. Heidän mielestään kaikki maahan kaivettu oli siellä hyvästä syystä. Ei kannata alkaa miettiä niitä syitä. Ei kannata kaivaa mitään maasta siltä varalta, että sitä ei ehkä annetakaan laittaa sinne takaisin."

Terry Pratchett. Viimeinen manner.

Klassikko: Ruokalista Cafe Pyramidiin

Klassikko. Kun Juslenia, jota turkulaiset arkeologit ovat kansoittaneet vuosikymmenet, puretaan viimeinkin, jää myös legendaarinen Pyramidihuone aka kahvihuone pois käytöstä. Olisiko Turussa kysyntää arkeologiteemaiselle kahvilalle?

Klassikko: Tätisäteily

Tätisäteily - arkeologian suurin uhka?

Tätisäteily. Monet eivät edes tiedä, mitä se on. Sen pahempi. Tätisäteily on hiljainen tappaja, se tunkeutuu luihin ja ytimiin asti muuttaen joviaalinkin arkeologin pelottavaksi hirmuksi, jonka katse kivettää ja jonka byrokraattinen myrkky lamauttaa pienen arkeologin jokaisen hermosäikeen tuskallisella tehokkuudella. Se on, suoraan sanottuna, arkeologian suurin uhka. Mutta mistä se on peräisin? Uskaliaat tutkijat ovat selvittäneet, että tätisäteily on peräisin Etelä-Suomesta, Suomen mittakaavassa melko suuresta kaupungista, joka nimestään huolimatta ei ole mitään sukua van Helsingille. Säteilyn keskus on ruma kuutio lähellä tämän nimeltä mainitsemattoman kaupungin ydinkeskustaa ja kutsuttakoon sitä nimellä Museaalinen Virkamieslaitos. Museaalinen Virkamieslaitos on kuin Sauna - siellä kaikki järki pestään pois.

Kun Museaalisen Virkamieslaitoksen ovista käy sisään, alkaa tätisäteily välittömästi vaikuttaa. Oireet ovat selkeät, mutta tätisäteilyn uhri ei itse niitä havaitse, minkä vuoksi tätisäteily on erityisen vaarallista. Onkin ehdottoman tärkeää, että arkeologin, siis potentiaalisen tätisäteilyn uhrin, omaiset seuraavat läheistään tarkasti oireiden varalta. Tätisäteily vaikuttaa perustavalla tavalla uhrinsa olemukseen, erityisesti terveen järjen käyttöön. Pitkäaikainen altistus tätisäteilylle tuhoaa käytännössä kokonaan uhrin kyvyn käyttää tervettä järkeä ja mikäli tähän tilaan on jo tultu, on ikävä kyllä todettava, että uhrin normalisoitumisen mahdollisuudet ovat häviävän pienet. Tilanteeseen on kuitenkin mahdollista puuttua tätisäteilysairauden varhaisemmissa vaiheissa. Selkeitä merkkejä tätisäteilysairaudesta ovat:

1) "Ei" -sanan yltiöpäinen käyttö

2) Allekirjoitettavien papereiden yltiöpäinen rakastaminen

3) Kaiken uuden sairaalloinen pelko

4) Nyreä perusilme

5) Palveluhaluttomuus

6) Kulttuuriperinnön omiminen

7) Laittomuuksien peittely lauseella: "Tämä on yleinen käytäntö"

8) Kaivausten salaiseksi julistaminen

Mikäli omaisen kohdalla täyttyy vähintään kaksi yllämainitun listan kohdista, on syytä epäillä hänen sairastavan tätisäteilysairautta. Tällöin on VÄLITTÖMÄSTI otettava yhteyttä lähimpään yliopistoon, mistä pääsemmekin tämän kirjoitelman seuraavaan osioon, eli: kuinka taistella tätisäteilysairautta vastaan?

Tätisäteily on vakava uhka Suomen arkeologialle ja suoraan sanottuna sitä vastaan taisteleminen on vaikeaa. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta, ja paras keino lieventää tätisäteilyn vaikutuksia on tuoda säteilylle altistuneet säännöllisin väliajoin rauhalliseen tätisäteilyvapaaseen ympäristöön. Yliopistomiljöö on tällainen ympäristö sillä täällä tätisäteilysairauteen sairastuneet yleisesti saavat aikaan pahinta jälkeä. Oleillessaan yliopistoissa, tätisäteilysairautta sairastavat alkavat pikkuhiljaa näkemään täteilyn järjettömyyden sekä minkälaista vahinkoa se saa aikaan ihmisten parissa. Tällöin tätisäteily alkaa pikkuhiljaa poistua elimistöstä kunnes uhri on täysin parantunut. Ikävä kyllä tämä ei kuitenkaan luo immuniteettia tätisäteilyä vastaan sillä  uhrin palattua Museaalisen Virkamieslaitoksen seinien sisäpuolelle alkaa tätisäteily vaikuttaa jälleen ja syöksee uhrin uudestaan mielipuolisuuden syövereihin.

Tämän vuoksi ehdotankin seuraavaa tätisäteilyn parantamiseksi. Museaalisessa Virkamieslaitoksessa oleskelua rajoitetaan voimakkaasti. Mikäli siellä joudutaan viettämään pitkiä aikoja, tulee viettää usean kuukauden rehabilitointijaksoja yliopistoissa, jotta tätisäteilyannostus saadaan neutraloitua. Museaalisen Virkamiselaitoksen läheisyyteen tulee sijoittaa ryhmiä, jotka tarkkaileva Museaalisessa Virkamieslaitoksessa käyvien käyttäytymistä ja, tarvittaessa pakkokeinoja käyttäen, toimittavat sairastuneet uhrit lähimpään yliopistoon toipumaan. Ainoastaan näitä radikaaleja keinoja käyttäen saatamme lieventää Suomen arkeologian pahimman uhan - tätisäteilyn - vaikutuksia ammattikuntamme piirissä.

Perifeerinen Arkeologi

Klassikko: Arkeologiassa tohisee Kuubassa

Klassikko: AT. NYT.

Klassikko: Posfinksi eli Wanha Turku?

Kuvan perusteella Juhana A. (jonka tekemä kuvankin luomus on päätoimittajan idean pohjalta) muokkasi Turun yliopiston arkeologian oppiaineelle postimerkin.

Klassikko: Ella K

Klassikko Arkeologiassa tohisee 11:sta. Janne R:n muokkaus.

EAA

Ei kukaan tietty professori

Artikkeli arkeologiasta -juomapeli

Lukiessaan sanomalehdistä arkeologisista tutkimuksista joihin muinaistutkija on osallistunut, tuntee kriittinen lukija usein tarvetta kumota kurkustaan alas jotain rauhoittavaa ja puuduttavaa.

Arkeologiassa blogisee on laatinut seuraava hyödyllisen, juomapeliksikin miellettävän sääntölistan sille, kuinka monta alkoholiannosta saa nauttia perustuen artikkelissa esiintyvien virheiden yleisyyteen/laajuuteen/raivostuttavuuteen.

VIRHE / SALLITUT ALKOHOLIANNOKSET

NIMI väärin
Etunimi väärin = 1
Sukunimi väärin = 2

TITTELI väärin

Nimitetään maisteriksi = 1 (jos oppiarvo suurempi kuin maisteri, niin 2)
Nimitetään tohtoriksi = 2 (jos oppiarvo pienempi kuin maisteri, niin 3)
Nimitetään professoriksi = 3

AJANJAKSO väärin

± 50 vuotta = 0
± 100 vuotta = 1
± 500 vuotta = 2
± 1000 vuotta = 3
Kokonaan väärä aikakausi = 5

ARKEOLOGIA kirjoitettuna väärin

ARGEOLOGIA = 1
ARKEOLOKIA =1
ARKEOLOCIA = 1
ARCEOLOGIA = 2
ANTROPOLOGIA = 3
ARKKITEHTI/ARKKITEHTUURI = 10

Lisäpisteitä/annoksia saa jos:

Indiana Jones mainittu esikuvana = 1
Ruoska mainittu = 2
Natsit mainittu = 3
Tomb Raider mainittu = 3
 
Fossiilit mainittu = 2 [Makrofossiilit mainittu = 0]
Dinosaurukset mainittu = 3
Esineiden rahallista arvoa arvuutellaan = 2


Menet vilkaisemaan lehtiartikkelin kommentteja lehden WEB-sivuille = niin monta, kunnes taju on kankaalla.

Viikon takysitaatti

"Kone kallistunut... kone kallistunut... kone kallistunut"

TopCon

Viikon sutkaisu

"Prostituoituna tienaisi paremmin"

Katkeroitunut 8. vuoden opiskelija, HuK

Kuinka opiskelijalehtiä tehdään

Laudaturseminaarissa

Älä löydä mitään -päivä

Museovirasto on yhteistyössä Maanomistajien keskusliitto ry:n kanssa julistanut sunnuntain 25.11.2012
virallisesti Älä löydä mitään -päiväksi. Päivän tarkoitus on paitsi vaalia kolmatta käskyä, myös muistuttaa muinaistutkijoita käskyistä "Muista pyhittää kyntökerros" ja "Älä tee läheisesi maaomaisuutta käyttökiellon alaiseksi" (Maanomistajien keskusliiton katekismus).

Päivää 25.11.2012 on vietettävä ehdottomassa kenttätyökiellossa. Maan todennäköinen routiminen helpottaa kenttätyökieltoa, mutta Mikroliitti Oy:ta on lähestytty varmuuden varalta uhkasakoin.

"Onhan se mukavaa jättää vaihteeksi suolapanokset piirongin perukalle." myhäilee Maanomistajien keskusliiton edustaja Saaterin Alkio-opisto. "Nyt voi rauhassa runnoa röykkiöitä, paiskoa kivikirveitä mettään äeksiä taittelemasta ja vähät välittää ´kulttuuriperintö kuuluu kaikille´ -piiperryksestä edes yhtenä päivänä viikosta. Minut maat kuuluvat minulle, tänne millään humanistilla asiaa!" Saateri jatkaa.

"Älä löydä mitään -päivä lähentää erilaisia arkeologisiin kenttätöihin kuuluvia asianosaisia ja säästää omalta osaltaan huomattavasti jälkitöissä." kommentoi Museoviraston yli-indententti Aapo Svenskateatern. "Onhan se kaikista mukavampaa, jos arkeologit yhtenä päivänä pysyvät poissa pelloilta ja mailta ja mannuilta ja harrastavat vaikkapa korkeakulttuuria tai vaikka pelaavat pesäpalloa."

Cosmic Comic Cafe Turussa on varautunut viideskolmatta marraskuuta huuhtelemalla oluthanat huolellisesti sekä huomaavaisesti julistamalla "Älä käytä tiskijukkaa" -päivän.

Arkeologiassa tohisee on palannut

Arkeologiassa tohisee on palannut tauolta! Paperiversion julkaiseminen on lopetettu (ja muutama ajelehtiva hajanumero odottaa vielä kohtaloaan toimituksen saunapalaverin sytykkeiksi) mutta arkeologinen luova hulluus ansaitsee oman purkautumiskanavansa.

Hyvä yleisö, Arkeologiassa tohisee esittelee:
ARKEOLOGIASSA BLOGISEE

Arkeologiassa blogisee on tarkoitettu Tohiseen kaltaiseksi julkaisuksi, joka blogimuodossa on helpompi lähestyä eikä toimituskunnan tarvitse tapella kopiokoneiden, painofirmojen ja "ei mulla oo käteistä mutta mä voin maksaa Visa Electronilla" -vitsien kanssa. Lisäksi nolot kirjoitusvirheet on helpompi korjata.

Blogi päivittyy juuri silloin kun jollakulla toimituskunnasta tai toimituskunnan ulkopuolelta sytyttää ja väki tahtoo kieroutuneimman mahdollisimman ideansa julki. Tällöin: yhteys Arkeologiassa blogiseehen osoitteeseen arkeologiassa.tohisee@gmail.com ja bittiavaruus on taas hieman hämmästyttävämpi paikka elää ja kokea.

Toivomme siis arkeologien ja arkeologiasta kiinnostuneiden hyödyntävän netin suomaa ihanaa anonyymiytta ja päästävän olallaan kuiskuttavan pikkupirun valloilleen.

Uskollisesti teidän
Arkeologiassa tohisee/blogisee