lauantai 21. helmikuuta 2015

Setäsäteilyn tutkimuskeskuksessa saavutettu läpimurto

"Heureka!" huudettiin Museoviraston stategisessa tutkimuskeskuksen huippuyksikössä. Kuukausien puurtamisen jälkeen on ns. setäsäteilystä löydetty aivan uusia ulottuvuuksia, mitkä mahdollistavat sen hoidon ja jatkotutkimuksen.

Havainto tehtiin jo marraskuussa 2014, mutta siitä on ilmoitettu vasta helmikuussa Helsingissä salassa tehtyjen kokeiden jälkeen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että setäsäteily reagoi voimakkaasti sähkömagneettikenttiin. Kauan kentällä olleet (mies)arkeologit ovat keränneet kehoonsa setäsäteilyä, joka kiihdyttää adrenaliinirauhasia ja aivotoimintaa niin neo- kuin subkorteksissa joutuessaan magneettikenttien lähettyville. Tämä on havaittavissa etenkin metallinpaljastimien läheisyydessä.

Setäsäteilylle altistuneen kenttäarkeologin reaktio metallinpaljastinyhteistyöhön. "Mitä arkeologit voisivat tarjota metallinpaljastinharrastelijoille?"

Tyypillisesti metallinpaljastimen vaikuttaessa arkeologiin tämä alkaa nopeasti purra hampaitaan, kaivella kättä pidempää esille ja etsiä magneettikentän lähdettä tuhotakseen sen. Aikaisempi voimakas altistuminen setäsäteilylle voi aiheuttaa voimakkaita reaktioita pelkästään visuaalisen/audiovisuaalisen ärsykkeen myötä. Pelkkä piipitys, kuvakaappaus "Mania maan alta" -sivustolta tai metallinpaljastimen mainitseminen voi ääritapauksissa lietsoa setäsäteilylle altistuneen raivoon.

Testiyleisö Helsingissä

 

Setäsäteilyn tutkimustilaisuutta pohjustettiin 12.2.2015 huolella kaivausesittelyissä. Aamuäreys eliminoitiin aloittamalla tilaisuus katsauksella ajankohtaisiin kenttätyötapauksiin. Tuudittava virkamiesmäisyys ja ennen kaikkea katsaus ruotsalaisten arkeologien erinomaisuuteen puudutti ylimääräisen aggression läsnäolevista arkeologeista. Kun päälle oli vielä järjestetty lounastauko, oli kello 12 alkavaan koetilaisuuteen tullessa eliminoitu mahdolliset ylimääräiset tekijät.

Helmikuussa pahiten setäsäteilylle altistuneiden pääsy Kansallismuseon auditorioon estettiin ja urhea vapaaehtoinen arkeologi Helsingin yliopistosta esitteli metallinpaljastimen toimintaa arkeologiyleisön edessä. Huolimatta siitä, että esitelmässä näytettiin useita kuvia metallinpaljastimen toiminnasta ei yleisössä yksikään ammattiarkeologeista ryhtynyt kapuamaan penkkien yli kirves, vesuri tai lapio kädessään kohti vapaaehtoista,

Testi huipentui siihen, että esittelijä otti esille OIKEAN METALLINPALJASTIMEN ja vei metalliesineitä sen eteen tuottaen metallinpalajstimelle tyypillisiä "piippauksia". Edes yksikään kahvikuppi ei lentänyt päin esittelijää. Setäsäteilyn torjunnassa oli saavutettu tuloksia.

Setäsäteily on siis vahvasti yksilöllinen ilmiö, ja rajaamalla ääritapaukset koeyleisöstä saatiin arvokasta tutkimustietoa uhraamatta vapaaehtoisia ihmishenkiä. Tapausta on kuitenkin arvosteltu nimenomaan sillä, että setäsäteilylle herkimpiä ei ollut läsnä ja tilaisuudessa oli normaaleihin kaivausesittelyihin verrattuna vähemmän väkeä läsnä. Tilastollinen otanta ei näin ollen ole kattava.

Setäsäteilyn ja magneettikenttien kumulatiivisesta vaikutuksesta luvataan tutkimusraportti kuluvan vuoden puoliväliin mennessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti