Scandinavia and the World: arkeologinen tulkinta

Kuvalähde: http://satwcomic.com. http://satwcomic.com/humans-never-change

Turku + Oulu > Helsinki

Muut sitä, arkeologit tätä

Arkeologisilla tutkimuksilla Keski-Suomessa on tapahtunut äkillinen sanaleikkipurkaus. Arkeologinen ryhmä altistui vitsille muotoa "Muut sitä mutta X tätä" tyyliin "Muut ohjaavat mahallaan, Markus Selin". Nopeassa tahdissa tapahtuneen purkauksen jäljet näyttävät arkeologien keskuudessa tältä:

Muut savolaisia,
Taisto Karjalainen.

Muut uudisrakennuksia,
Simo Vanhatalo.

Muut rehellisiä eläimiä,
Lea Murto-Orava.

Muut ruplasia,
Petro Pesonen.

Muut ovat jo selviä,
Päivi Kankkunen.

Muut kaksosia,
Oula Seitsonen*

Muut kivisiä,
Markus Hiekkanen.

Muut pärjää kaljala,
Marko Marila.

Muut hipaisee,
Marianne Koski.

Muilta sain suukkosia,
Petriltä Halisen.

Muut anteliaita,
Marianna Niukkanen.

Muut normaaleja virastolla,
Mikko Härö.

*Kysymys: mitä tapahtui lopuille kuudelle?

Timo ja Huttunen Blogistaniassa

 Näillä sivuilla taannoin julkaistu Timo & Huttunen on saanut oman bloginsa:

http://timojahuttunen.blogspot.fi/

Timon ja Huttusen seikkailuista povataan uutta suomalaista kulttisarjaa. Lue ja ihmettele!

Setäsäteilyn tutkimuskeskus tiedottaa: varokaa pälsikaljua

Museoviraston strateginen huippuyksikkö on yhteistyössä Turun yliopiston Teoreettisen Sukupuolihiukkastutkimuksen kanssa käynnistämässään Setäsäteilyn tutkimushankkeessa saanut jännittäviä tutkimustuloksia.

Kuten aiemmassa tiedotteessa ilmenee, tutkijat olivat jo aiemmin kiinnittäneet huomiota urosarkeologien (Masculinus Toncimus) karvoituksen siirtymiseen päälaelta alaspäin. Ilmiötä on nyt alettu arkeologien keskuudessa kutsua pälsikaljuksi.

Kaavakuva selittää setäsäteilyn vaikutuksen.

Pälsikalju osoittaa suoran suhteen kenttätyökokemuksen ja setäsäteilyn välillä. Tutkimuksissa on havaittu, että ensimmäinen oire setäsäteilyn vaikutuksista on ylenpalttinen karvoituksen kasvu. Kuvasarjat osoittavat, miten setäsäteily ensin kiihdyttää parta- ja viiksikarvojen kasvua, mutta myöhemmin kasvu "syö itse itsensä" vieden päälakea peittävät karvat mennessään, koska setäsäteily kertyy aivoverenkierron mukana päälaelle. Hyvin usein kenttätyöt saavat – etenkin raportointivaiheessa – arkeologin raapimaan päätään niin, että kertyvä säteily voimistuu myös sormi-päälaki-kontaktissa.

Sakari Pälsi uransa alkuvaiheilla. Kuuluisa "sumuisten kaivausten hopeaoranki" niihin aikoihin, kun hän kuvasi vuonna 1976 ruotsalaisesta divarista löytyneen dokumentin "Arktisia ninjamissioneita".

Sakari Pälsi kenttätyövuosien kulutettua karvoituksen kokonaan.

Äärimmäisissä tapauksissa pälsikalju syö karvoituksen kokonaan, kuten nimensä taudille antaneen arkeologin tapauksessa oli käydä: ainoastaan täydellinen nenähengitys pelasti Sakun viikset hänen puhallellessaan säteilyn tiehensä nenänaluskarvoituksestaan.

Carpelania karvoihin katsominen?

Kenttätöihin osallistuneet säteilytarkkailijat kiinnittivät huomiota toiseen kaivauksilla havaittaviin ilmiöihin: karvoituksenomaiseen kasvistoon siivilöissä, eli ns. "Carpelanin rintakarvoihin". Tutkimuksissa havaittiin suora yhteys "CR:n" ja arkeologeissa havaitun pälsikaljuuntumisen välillä.

On oletettavaa, että Carpelanin rintakarvoista lähtee siivilöidessä itiöitä. jotka muodostavat symbioosin/parasiittisuhteen arkeologien kanssa. Ensimmäinen viite kasvivälitteisestä setäsäteilyitiötartunnasta on, kun Carpelanin rintakarvat alkavat kasvaa omaa kasvustoa. Ne kuitenkin kilpailevat ravinnosta arkeologin omien hiusten kanssa, mistä seurauksena voimakkaammat itiökasvit imevät voimat arkeologien omista karvoista.

On ainutlaatuista, että jokin eliölaji pyrkii kontaktiin tietyn nimenomaisen ammattinimikkeen miespuolisten edustajien kanssa. Museovirasto on tutkimuksesta peljästyneenä varustanut miespuoliset arkeologit erillisillä leukasuojilla:

 2010-luvun leukasuojattu arkeologi.

Juslenia forever! And ever, and ever, and ever...

Hienoin arkeologinen T-paita kautta aikojen?

Threadless-sivuston tuotteita: http://www.threadless.com/product/3445/The_Three_Trials
Päätoimittaja on jo tilannut omansa!

Neljänneksi yleisin syy "esineiden katoamiseen" jälkitöiden aikana

Kaupunkikaivauksilla...

Arkeologista huumoria jatkosodan ajalta: 1944

Alkuperäinen julkaistu Suomen sotilas 4/1944.

Vanhat: Arkeologinen värväysjuliste.

Uncle Tim ei värvää HR:n kautta... eikä ainakaan argeologeja.

Otteita Sakari Pälsin kuvitetusta elämäkerrasta

Sakari "Saku" Pälsi tekee päivän kolmanneksi parhaan löydön Vuoksenrannan kaivauksilla 1944. Tilannepiirros Vuoksenrannan kaivausraportista.

(Alkuperäinen kuva julkaistu Suomen sotilas 17/1942; sarjakuva Saku-Sisun seikkailuja 6. Jaatinen, Eeli)

Otteita Sakari Pälsin kuvitetusta elämäkerrasta

Tilannepiirros Sakari Pälsin Vuoksenrannan kaivausten raportista vuodelta 1944.

(Alkuperäinen kuva julkaistu Suomen sotilas 17/1942; sarjakuva Saku-Sisun seikkailuja 6. Jaatinen, Eeli)

Arkeologista huumoria jatkosodan ajalta

Poiminta Suomen sotilas numerosta 11-12/1942.

Otteita Arkeologisesta sanakirjasta: Arkeologinen sää

Arkeologinen sää; arkeologinen säätila; ks. "Prkl tätä sadetta"

Arkeologisella säätilalla tarkoitetaan sellaista vallitsevaa ilmanalaa, joka tekee senhetkiset kenttätyöt kaivauksilla mahdollisimman epämukaviksi ja vaikeiksi toteuttaa.

Arkeologinen sää ilmenee helteinä, jatkuvina sateina tai valokuvaamista haittaavana repeilevänä pilviverhona.
Tässä säätilassa, jota kutsutaan myös arkeologisen morfologisen sääonnikentän synnyttämäksi mikroilmastoksi, arkeologinen ns. v-tuskäyrä* kokee eksponentiaalisen kasvun.

Sateelle on ominaista jatkuvuus sekä itikoiden sikiämistä nopeuttava tahti ja ajankohta. Pilviverholle taasen on ominaista auringonsäteiden osittainen laskeminen läpi juuri sillä hetkellä, kun valmiudet kuvan ottamiselle on saatu aikaisiksi.

Arkeologinen sää seuraa toisinaan kantajaansa mukaan kenttätöiden ulkopuolellekin, mistä syystä tietyt uimarannat rajoittavat arkeologien pääsyä tiloihinsa, ei vähiten näiden taipumuksella kiritisoida lasten hiekkalinnaleikkejä kommentoimalla lapionkäyttöä sekä valmiiden linnojen arkkitehtonista tasoa.

*v-tus käyrä (ks. ) lasketaan monimutkaisen kaavan perusteella, johon liittyy ensisijaisesti löytöjen määrä suhteessa niiden laatuun ja konservointiin menevään aikaan ja rahaan sekä niin sanottuun jälkityövakioon**. Kaavaan kuuluu myös arkeologinen säätila, hyönteistenpistojen todennäköisyys, maaperän kosteus ja juurikasvun määrä siinä. Tarkempi käyrän laskeminen vaatii myös kenttätyöryhmän keskimääräisen ÄO:n laskemista ja erotusta sen pienimmän tai peräti negatiivisen tulon tekijän, ts. sen helkkarin typerän lörpöttelijän älykkyysosamäärään.

** Jälkityövakio on ihmettelemiseen ja moninaiseen pyörittelyyn kuluva aika.

Klassikko: Lautapeliarvio The National Board Game of Antiquities

Peliarvostelussa The National Board Game of Antiquities

Suunnittelija: Kauko Faravid
Kategoria: Lautapeli
Pelaajamäärä: 2-8
Julkaisija: Valhalla Games
Julkaisuvuosi: 2009
Ikäsuositus: 16+
Peliaika: 90-120 min
Kieli:  suomi, saksa
Genre: aikuispeli, esihistoria, keskiaika, lautapeli, arkeologia 

Kiinnostuin heti kuultuani kyseisestä lautapelistä. Muinaisjutut ovat kiehtovia, ja niissä on jotakin hohdokasta, ja olen aina haaveillut arkeologin urasta. Peli käsittelee teemaa humoristisesti, mutta perinteisen lautapelin malliin, nahkaruoska soi, mutta hillitysti.  

Heti pelilaatikon avattuani sisältä paljastui sääntökirja, omani oli muuten saksankielinen, joten siksi alkuun pääseminen tuotti vähän ongelmia. Pelilauta on ihan hieno ja tukeva, vaikkakaan painojälki ei ole ehkä kauneinta näkemääni. Pelimerkit ovat näyttäviä ja pronssisia. Lisäksi peliin kuuluu kasa pahvilätkiä ja jokaiselle pelaajalle oma pistelaskutaulukko, sekä erilaisia kortteja.

Idea pelissä on päästä arkeologin uralla muita pelaajia pidemmälle, tämä tapahtuu keräämällä uskottavuus-, eli pönötyspisteitä, sekä akateemisia pisteitä. Peli aloitetaan opiskelijatasolta, ja akateemisilla pisteillä kivutaan tutkintoportaita aina ylemmäs, ja tällöin siirrytään käyttämään aina uusia korttipakkoja. Pönötyspisteitä saa vaikkapa baarissa käynnistä ja hienoista löydöistä. Kanssapelaajien peliä pääsee häiriköimään erilaisin erikoiskortein. Tämä onkin ehkä pelin hauskin puoli, käytössä ovat tietysti kaikki likaiset keinot, kuten plagiointisyytökset ja väärennetyt löydöt. Itse olen huomannut, että aina jos pystyy estämään kanssapelaajan valmistumisen, tai julkaisemisen, niin se kannattaa.

Pelimekaniikka on pitkälti lainattu monopolista, eli pelilautaa kierretään nopanheitoin, ja eri ruuduista seuraa erilaisia asioita, ja joidenkin kohdalla otetaan kortti. Yhdessä laudan kulmassa on Virasto, johon välillä jumittuu jälkitöihin (palaa Virastolle käymättä kentällä), sitä vastapäätä on yliopisto ja väleihin jäävät baari ja kaivaukset. Kulmien välistä löytyvät jälkityö-, työttömyys-, inventointi- ja kaivauskaudet. Pelissä on hieman strategista haastavuutta, ja alussa valittavalla pelihahmolla on vaikutusta siihen miten kannattaa pelata. Esimerkiksi, jos pelaa sankariarkeologilla, niin pönötyspisteiden kerääminen on helpompaa. Hieman pisteiden karttumiseen ja pelaamiseen vaikuttaa myös erilaiset omaisuuskortit, kuten ”kenttäuskottava auto” ja ”tuttu toimittaja”.  

Pelin lopussa seuraa pisteytys. Eri pisteyhdistelmät antavat erilaisen uran. Kärkipäästä löytyvät professori ja valtionarkeologi ja häviäjät saavat tyytyä ammattikaivajan ja huuhaa-arkeologin titteleihin, vaikka tietenkin skaala on tätä monipuolisempi.

NBGA on sääntöjensä puolesta monimutkainen ja sekava, mutta miinuspuolistaan huolimatta ihan ostamisen arvoinen peli, ja se kestää pelaamista varmasti muutamaankin otteeseen.

Eerikki Tiilikkala

Meemi kallistunut... meemi kallistunut...

Setäsäteilyn tutkimushanke käynnistetty

Turun yliopiston arkeologian oppiaine on käynnistänyt Tätisäteilystä voi puhua ry:n pyynnöstä tutkimushankkeen setäsäteilystä. Monet naisarkeologit ovat havainneet setäsäteilyksi kutsutun ilmiön vaikutuksia, mutta niistä on miesvaltaisen tieteen sisällä vaiettu. Turun yliopisto lupautui käynnistämään pilottiprojektin johtuen arkeologian oppiaineen läheisistä, suorastaan lääppivistä kosketuksista luonnontieteisiin.

"Oletuksenamme on, että täti- ja setäsäteily ovat pohjimmiltaan lähtöisin samasta lähteestä. Hypoteesi numero yksi on, että setäsäteily on primaarisäteilyä kun taas tätisäteily on sekundaarista." tuumii tutkija Nalle Happonen Teoreettisen Sukupuolihiukkastutkimuksen laitokselta. "Tätisäteilyn keskeiset lähteet ovat Museaalisen virkamieslaitoksen tiloissa, siis paikoissa jonne muinaisuutta on kertynyt post eruo. Setäsäteily syntyy inter eruo, siis kaivausten aikana. Vaikuttaa siis siltä, että välittömästi kaivausten yhteydessä menneisyydelle altistuvat kärsivät setäsäteilyn oireista kun taas esiin kaivetulle menneisyydelle varastointitilojen läheisyydessä altistuvat kärsivät tätisäteilyn oireista."

"Setäsäteilyn oireet ilmenevät niin fenotyypisesti kuin etologisesti. Fenotyyppisesti setäsäteilyn uhrit alkavat siirtää tahdonalaisesti hiuksiaan päälaelta nenän ja suun alle. Etologisesti muutokset ovat suurempia. Setäsäteilyyn jatkuvasti yhteydessä olevat tuntevat suurta viehätystä nautintoaineisiin, mm. nikotiiniin ja alkoholiin. Myös istuminen pyöreiden pöytien ääressä kovaäänistä musiikkia soittavissa tiloissa yleistyy. Aivoissa taas on havaittu brocan alueen, puheen motorisesta tuottamisesta vastaavan alueen kutistumista tai muita mutaatioita."

"Kiinnostavimpia ja dramaattisimpia muutoksia tapahtuu, kun uhrin säteilyn laatu muuttaa tyyppiään setäsäteilystä tätisäteilyksi. Oireina esiintyy mm. identiteettikriisejä, toisin sanoen tutkijat toivovat kuuluvansa toiseen kulttuuripiiriin. Osa pyrkii muinaisuuteen dieettiään, musiikkimakuaan ja kampaustaan muuttamalla, osa taas toivoo kuuluvansa suomenruotsalaisten heimoon. Pyrkimykset suomenruotsalaisuuteen voivat johtua osittain muutoksista brocan alueella, jolloin puheessa pyritään viljelemään ruotsinkielisiä ilmaisuja."

Muutoksia tapahtuu myös Wernicken alueessa, puheen ymmärtämiseen liittyvässä aivolohkossa. Setäsäteilystä kärsivien on vaikeuksia esimerkiksi ymmärtää lausetta ´Olette jo ylittäneet esitelmäänne varatun ajan 15 minuutilla´, ´Eihän tuo liity aiheeseen millään tavalla´ tai ´Rahat voisi käyttää peruskoulutukseen eikä uusiin 200 000 euroa maksaviin härveleihin´.

Arkeologiassa blogisee seuraa tutkimusprojektin etenemistä suurella mielenkiinnolla.

Viikon toinen sutkaisu

"Paleontologia, arkeologia ja muut kepulikonstit eivät olleet sellaisia aiheita, jotka olisivat kiinnostaneet velhoja. Heidän mielestään kaikki maahan kaivettu oli siellä hyvästä syystä. Ei kannata alkaa miettiä niitä syitä. Ei kannata kaivaa mitään maasta siltä varalta, että sitä ei ehkä annetakaan laittaa sinne takaisin."

Terry Pratchett. Viimeinen manner.

Klassikko: Ruokalista Cafe Pyramidiin

Klassikko. Kun Juslenia, jota turkulaiset arkeologit ovat kansoittaneet vuosikymmenet, puretaan viimeinkin, jää myös legendaarinen Pyramidihuone aka kahvihuone pois käytöstä. Olisiko Turussa kysyntää arkeologiteemaiselle kahvilalle?