Klassikko: Lautapeliarvio The National Board Game of Antiquities

Peliarvostelussa The National Board Game of Antiquities

Suunnittelija: Kauko Faravid
Kategoria: Lautapeli
Pelaajamäärä: 2-8
Julkaisija: Valhalla Games
Julkaisuvuosi: 2009
Ikäsuositus: 16+
Peliaika: 90-120 min
Kieli:  suomi, saksa
Genre: aikuispeli, esihistoria, keskiaika, lautapeli, arkeologia 

Kiinnostuin heti kuultuani kyseisestä lautapelistä. Muinaisjutut ovat kiehtovia, ja niissä on jotakin hohdokasta, ja olen aina haaveillut arkeologin urasta. Peli käsittelee teemaa humoristisesti, mutta perinteisen lautapelin malliin, nahkaruoska soi, mutta hillitysti.  

Heti pelilaatikon avattuani sisältä paljastui sääntökirja, omani oli muuten saksankielinen, joten siksi alkuun pääseminen tuotti vähän ongelmia. Pelilauta on ihan hieno ja tukeva, vaikkakaan painojälki ei ole ehkä kauneinta näkemääni. Pelimerkit ovat näyttäviä ja pronssisia. Lisäksi peliin kuuluu kasa pahvilätkiä ja jokaiselle pelaajalle oma pistelaskutaulukko, sekä erilaisia kortteja.

Idea pelissä on päästä arkeologin uralla muita pelaajia pidemmälle, tämä tapahtuu keräämällä uskottavuus-, eli pönötyspisteitä, sekä akateemisia pisteitä. Peli aloitetaan opiskelijatasolta, ja akateemisilla pisteillä kivutaan tutkintoportaita aina ylemmäs, ja tällöin siirrytään käyttämään aina uusia korttipakkoja. Pönötyspisteitä saa vaikkapa baarissa käynnistä ja hienoista löydöistä. Kanssapelaajien peliä pääsee häiriköimään erilaisin erikoiskortein. Tämä onkin ehkä pelin hauskin puoli, käytössä ovat tietysti kaikki likaiset keinot, kuten plagiointisyytökset ja väärennetyt löydöt. Itse olen huomannut, että aina jos pystyy estämään kanssapelaajan valmistumisen, tai julkaisemisen, niin se kannattaa.

Pelimekaniikka on pitkälti lainattu monopolista, eli pelilautaa kierretään nopanheitoin, ja eri ruuduista seuraa erilaisia asioita, ja joidenkin kohdalla otetaan kortti. Yhdessä laudan kulmassa on Virasto, johon välillä jumittuu jälkitöihin (palaa Virastolle käymättä kentällä), sitä vastapäätä on yliopisto ja väleihin jäävät baari ja kaivaukset. Kulmien välistä löytyvät jälkityö-, työttömyys-, inventointi- ja kaivauskaudet. Pelissä on hieman strategista haastavuutta, ja alussa valittavalla pelihahmolla on vaikutusta siihen miten kannattaa pelata. Esimerkiksi, jos pelaa sankariarkeologilla, niin pönötyspisteiden kerääminen on helpompaa. Hieman pisteiden karttumiseen ja pelaamiseen vaikuttaa myös erilaiset omaisuuskortit, kuten ”kenttäuskottava auto” ja ”tuttu toimittaja”.  

Pelin lopussa seuraa pisteytys. Eri pisteyhdistelmät antavat erilaisen uran. Kärkipäästä löytyvät professori ja valtionarkeologi ja häviäjät saavat tyytyä ammattikaivajan ja huuhaa-arkeologin titteleihin, vaikka tietenkin skaala on tätä monipuolisempi.

NBGA on sääntöjensä puolesta monimutkainen ja sekava, mutta miinuspuolistaan huolimatta ihan ostamisen arvoinen peli, ja se kestää pelaamista varmasti muutamaankin otteeseen.

Eerikki Tiilikkala