Tätisäteily - arkeologian suurin uhka?
Tätisäteily.
Monet eivät edes tiedä, mitä se on. Sen pahempi. Tätisäteily on hiljainen
tappaja, se tunkeutuu luihin ja ytimiin asti muuttaen joviaalinkin arkeologin
pelottavaksi hirmuksi, jonka katse kivettää ja jonka byrokraattinen myrkky
lamauttaa pienen arkeologin jokaisen hermosäikeen tuskallisella tehokkuudella.
Se on, suoraan sanottuna, arkeologian suurin uhka. Mutta mistä se on peräisin?
Uskaliaat tutkijat ovat selvittäneet, että tätisäteily on peräisin Etelä-Suomesta,
Suomen mittakaavassa melko suuresta kaupungista, joka nimestään huolimatta ei
ole mitään sukua van Helsingille. Säteilyn keskus on ruma kuutio lähellä tämän
nimeltä mainitsemattoman kaupungin ydinkeskustaa ja kutsuttakoon sitä nimellä
Museaalinen Virkamieslaitos. Museaalinen Virkamieslaitos on kuin Sauna - siellä
kaikki järki pestään pois.
Kun Museaalisen
Virkamieslaitoksen ovista käy sisään, alkaa tätisäteily välittömästi vaikuttaa.
Oireet ovat selkeät, mutta tätisäteilyn uhri ei itse niitä havaitse, minkä
vuoksi tätisäteily on erityisen vaarallista. Onkin ehdottoman tärkeää, että
arkeologin, siis potentiaalisen tätisäteilyn uhrin, omaiset seuraavat
läheistään tarkasti oireiden varalta. Tätisäteily vaikuttaa perustavalla
tavalla uhrinsa olemukseen, erityisesti terveen järjen käyttöön. Pitkäaikainen
altistus tätisäteilylle tuhoaa käytännössä kokonaan uhrin kyvyn käyttää
tervettä järkeä ja mikäli tähän tilaan on jo tultu, on ikävä kyllä todettava,
että uhrin normalisoitumisen mahdollisuudet ovat häviävän pienet. Tilanteeseen
on kuitenkin mahdollista puuttua tätisäteilysairauden varhaisemmissa vaiheissa.
Selkeitä merkkejä tätisäteilysairaudesta ovat:
1)
"Ei" -sanan yltiöpäinen käyttö
2)
Allekirjoitettavien papereiden yltiöpäinen rakastaminen
3) Kaiken uuden
sairaalloinen pelko
4) Nyreä
perusilme
5)
Palveluhaluttomuus
6)
Kulttuuriperinnön omiminen
7)
Laittomuuksien peittely lauseella: "Tämä on yleinen käytäntö"
8) Kaivausten
salaiseksi julistaminen
Mikäli omaisen
kohdalla täyttyy vähintään kaksi yllämainitun listan kohdista, on syytä epäillä
hänen sairastavan tätisäteilysairautta. Tällöin on VÄLITTÖMÄSTI otettava
yhteyttä lähimpään yliopistoon, mistä pääsemmekin tämän kirjoitelman seuraavaan
osioon, eli: kuinka taistella tätisäteilysairautta vastaan?
Tätisäteily on
vakava uhka Suomen arkeologialle ja suoraan sanottuna sitä vastaan
taisteleminen on vaikeaa. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta, ja paras keino
lieventää tätisäteilyn vaikutuksia on tuoda säteilylle altistuneet säännöllisin
väliajoin rauhalliseen tätisäteilyvapaaseen ympäristöön. Yliopistomiljöö on
tällainen ympäristö sillä täällä tätisäteilysairauteen sairastuneet yleisesti
saavat aikaan pahinta jälkeä. Oleillessaan yliopistoissa, tätisäteilysairautta
sairastavat alkavat pikkuhiljaa näkemään täteilyn järjettömyyden sekä
minkälaista vahinkoa se saa aikaan ihmisten parissa. Tällöin tätisäteily alkaa
pikkuhiljaa poistua elimistöstä kunnes uhri on täysin parantunut. Ikävä kyllä
tämä ei kuitenkaan luo immuniteettia tätisäteilyä vastaan sillä uhrin palattua Museaalisen Virkamieslaitoksen
seinien sisäpuolelle alkaa tätisäteily vaikuttaa jälleen ja syöksee uhrin
uudestaan mielipuolisuuden syövereihin.
Tämän vuoksi
ehdotankin seuraavaa tätisäteilyn parantamiseksi. Museaalisessa
Virkamieslaitoksessa oleskelua rajoitetaan voimakkaasti. Mikäli siellä
joudutaan viettämään pitkiä aikoja, tulee viettää usean kuukauden
rehabilitointijaksoja yliopistoissa, jotta tätisäteilyannostus saadaan
neutraloitua. Museaalisen Virkamiselaitoksen läheisyyteen tulee sijoittaa
ryhmiä, jotka tarkkaileva Museaalisessa Virkamieslaitoksessa käyvien
käyttäytymistä ja, tarvittaessa pakkokeinoja käyttäen, toimittavat sairastuneet
uhrit lähimpään yliopistoon toipumaan. Ainoastaan näitä radikaaleja keinoja
käyttäen saatamme lieventää Suomen arkeologian pahimman uhan - tätisäteilyn -
vaikutuksia ammattikuntamme piirissä.
Perifeerinen
Arkeologi
AT aina valppaana ajan hermolla ja kansanterveys sydämen päällä. Hienoa.
VastaaPoistaOlen altistunut pitkään ja perusteellisesti ja niin muodoin kokonaan muuttunut pelkäksi tätisäteilyksi, tätiä minussa on jäljellä enää hyvin vähän.
Säteilyn järjenkäyttöä supistavasta vaikutuksesta huolimatta herää väistämättä kysymys: entäpä sedät? Säteilevätkö sedät? Eivät varmaan, mutta mitä tulee sedästä, joka altistuu tätisäteilylle pitkään, jopa vuosikymmeniä mainitussa kuutiomaisessa meille jokaiselle tutun tuotteen värisessä rakennuksessa.
Ja vieläkin: jos säteilevä täti poistuu mainitusta rakennuksesta esim. luontoon, laimeneeko hänen erittämänsä säteily? Tästäkin lienee joillakin entiseen pääkaupunkiimme pakemaan päässeillä muinaisuuden harrastajilla kokemusta.
Hyvää ja kaunista kesää kaikille,
toivottaa sekä säteilevä että tytisevä täti
Vastauksena kysymyksiinne, jonka ovat esittäneet useat huolestuneet tahot, on TYA ryhtynyt toimiin:
Poistahttp://arkeologiassablogisee.blogspot.fi/2012/07/setasateilyn-tutkimushanke-kaynnistetty.html