Klassikko: Tätisäteily

Tätisäteily - arkeologian suurin uhka?

Tätisäteily. Monet eivät edes tiedä, mitä se on. Sen pahempi. Tätisäteily on hiljainen tappaja, se tunkeutuu luihin ja ytimiin asti muuttaen joviaalinkin arkeologin pelottavaksi hirmuksi, jonka katse kivettää ja jonka byrokraattinen myrkky lamauttaa pienen arkeologin jokaisen hermosäikeen tuskallisella tehokkuudella. Se on, suoraan sanottuna, arkeologian suurin uhka. Mutta mistä se on peräisin? Uskaliaat tutkijat ovat selvittäneet, että tätisäteily on peräisin Etelä-Suomesta, Suomen mittakaavassa melko suuresta kaupungista, joka nimestään huolimatta ei ole mitään sukua van Helsingille. Säteilyn keskus on ruma kuutio lähellä tämän nimeltä mainitsemattoman kaupungin ydinkeskustaa ja kutsuttakoon sitä nimellä Museaalinen Virkamieslaitos. Museaalinen Virkamieslaitos on kuin Sauna - siellä kaikki järki pestään pois.

Kun Museaalisen Virkamieslaitoksen ovista käy sisään, alkaa tätisäteily välittömästi vaikuttaa. Oireet ovat selkeät, mutta tätisäteilyn uhri ei itse niitä havaitse, minkä vuoksi tätisäteily on erityisen vaarallista. Onkin ehdottoman tärkeää, että arkeologin, siis potentiaalisen tätisäteilyn uhrin, omaiset seuraavat läheistään tarkasti oireiden varalta. Tätisäteily vaikuttaa perustavalla tavalla uhrinsa olemukseen, erityisesti terveen järjen käyttöön. Pitkäaikainen altistus tätisäteilylle tuhoaa käytännössä kokonaan uhrin kyvyn käyttää tervettä järkeä ja mikäli tähän tilaan on jo tultu, on ikävä kyllä todettava, että uhrin normalisoitumisen mahdollisuudet ovat häviävän pienet. Tilanteeseen on kuitenkin mahdollista puuttua tätisäteilysairauden varhaisemmissa vaiheissa. Selkeitä merkkejä tätisäteilysairaudesta ovat:

1) "Ei" -sanan yltiöpäinen käyttö

2) Allekirjoitettavien papereiden yltiöpäinen rakastaminen

3) Kaiken uuden sairaalloinen pelko

4) Nyreä perusilme

5) Palveluhaluttomuus

6) Kulttuuriperinnön omiminen

7) Laittomuuksien peittely lauseella: "Tämä on yleinen käytäntö"

8) Kaivausten salaiseksi julistaminen

Mikäli omaisen kohdalla täyttyy vähintään kaksi yllämainitun listan kohdista, on syytä epäillä hänen sairastavan tätisäteilysairautta. Tällöin on VÄLITTÖMÄSTI otettava yhteyttä lähimpään yliopistoon, mistä pääsemmekin tämän kirjoitelman seuraavaan osioon, eli: kuinka taistella tätisäteilysairautta vastaan?

Tätisäteily on vakava uhka Suomen arkeologialle ja suoraan sanottuna sitä vastaan taisteleminen on vaikeaa. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta, ja paras keino lieventää tätisäteilyn vaikutuksia on tuoda säteilylle altistuneet säännöllisin väliajoin rauhalliseen tätisäteilyvapaaseen ympäristöön. Yliopistomiljöö on tällainen ympäristö sillä täällä tätisäteilysairauteen sairastuneet yleisesti saavat aikaan pahinta jälkeä. Oleillessaan yliopistoissa, tätisäteilysairautta sairastavat alkavat pikkuhiljaa näkemään täteilyn järjettömyyden sekä minkälaista vahinkoa se saa aikaan ihmisten parissa. Tällöin tätisäteily alkaa pikkuhiljaa poistua elimistöstä kunnes uhri on täysin parantunut. Ikävä kyllä tämä ei kuitenkaan luo immuniteettia tätisäteilyä vastaan sillä  uhrin palattua Museaalisen Virkamieslaitoksen seinien sisäpuolelle alkaa tätisäteily vaikuttaa jälleen ja syöksee uhrin uudestaan mielipuolisuuden syövereihin.

Tämän vuoksi ehdotankin seuraavaa tätisäteilyn parantamiseksi. Museaalisessa Virkamieslaitoksessa oleskelua rajoitetaan voimakkaasti. Mikäli siellä joudutaan viettämään pitkiä aikoja, tulee viettää usean kuukauden rehabilitointijaksoja yliopistoissa, jotta tätisäteilyannostus saadaan neutraloitua. Museaalisen Virkamiselaitoksen läheisyyteen tulee sijoittaa ryhmiä, jotka tarkkaileva Museaalisessa Virkamieslaitoksessa käyvien käyttäytymistä ja, tarvittaessa pakkokeinoja käyttäen, toimittavat sairastuneet uhrit lähimpään yliopistoon toipumaan. Ainoastaan näitä radikaaleja keinoja käyttäen saatamme lieventää Suomen arkeologian pahimman uhan - tätisäteilyn - vaikutuksia ammattikuntamme piirissä.

Perifeerinen Arkeologi