Pär Yli-Äyräinen: Fantasia Niinistöllä

FantasiaAkatemian haku, ensimmäinen kierros: aiehakemukset.

Nuorempi tutkija katseli ulos työhuoneensa pienestä ikkunasta. Ulkona oli kaunis ja kirkas pakkaspäivä, pihan koivut kimmelsivät kuin timanttisuihkeella silattuina. Hän huokasi ja palautti huomionsa uudelleen läppärin näyttöruudulle. 'Raha kasvaa onneksi puissa', hän ajatteli ja jatkoi hakemuksena kirjoittamista.

-Fantasia-aiehakemus

-Humanistifantasiatoimikunta

-Fantasian kesto: pysyvä kokopäiväinen fantasia

Hyvä Humanistifantasiatoimikunta,

Ohessa hakemus ilmoittamaanne avoimeen kokopäiväfantasiahakuun. Liitteenä aikaisemmin toteutuneet määräaikaiset haaveilu- ja päiväunihankkeet.

Kunnioittavasti,

Unna Uneksija

Sinä päivänä presidentti Niinistö koputti työhuoneemme ovelle. 'Hei tytöt', hän sanoi päästäessämme hänet sisälle matalaan, tiiliseinäiseen huoneeseen vanhan rakennuksen kivijalassa. Hän otti kohteliaasti vastaan tarjotun teekupin, jonka tarjosimme tietenkin parhaasta vierasmukista, jonka kyljessä komeili nauravan lehmän kuva, ja seurasi tuttu poissaoleva ilme kasvoillaan, kun järjestimme hämmentyneinä tarjoilua. Hörpättyään kuumaa juomaa presidentti nojautui eteenpäin tuolissaan ja siirtyi tyylilleen uskollisena ripeästi asiaan.

'Olen päättänyt myöntää teille pysyvät virat yliopistolla.' hän sanoi. 'Työtehtävä: tehdä tutkimusta valitsemastaan aiheesta. Käyttömäärärahoja 100 000 euroa vuodessa jokaiselle ja tämä tila tietenkin', presidentti heilautti rannettaan' remontoidaan, jotta saatte paremmin tilaa kirjallisuudelle ja semmoiselle. Senaattikiinteistön väki on tuolla ulkona odottamassa suunnitelmien kanssa.' Niinistö nojautui taaksepäin ja hymyili kuuluisaa hymyään, joka ei ulottunut silmiin asti. 'Ilman mitään velvoitteita te että tietenkään selviä' meille heristettiin sormea 'vaan olette tietenkin opetusvelvollisia, sanotaanko nyt kymmenen prosenttia työajasta. Tavan tämän suorittamiseen saatte luonnollisesti itse valita.' Presidentti nousi ja laski lähes koskemattoman mukinsa kirjahyllyn reunalle. Me pomppasimme myös ylös tuoleistamme, ja aloimme kiitellä yhteen ääneen, mutta Niinistö oli jo ovensuussa ja vaiensi meidät presidentillisellä kädenheilautuksella. 'Impact-factorit nyt sitten helisemään vain' hän sanoi ja oli poissa.

Seisoimme hetken hämmentyneenä paikoillamme ennen kuin puhkesimme huutoihin ja halauksiin. 'Laastin radiohiiliajoituksia!' iloitsi tiilitutkija. 'Lattialämmitys ja kirjahyllyt!' riemuitsi kätkötutkija villapaitojensa kätköistä. 'Pieniä graduohjattavia kiusattavaksi' hihkui luututkija. Ovelta kuului uusi koputus. Siellä oli Senaattikiinteistön väki, rakennuspiirustukset valmiina. 'Jos aloitamme purkamalla tuon väliseinän...' he aloittivat, levittäen työpöydille mallikuvia, esitteitä ja eri sävyisiä valkolakatun parketin palikoita.

Humanistisen fantasiatoimikunnan puheenjohtaja nojautui taaksepäin tuolissaan. 'No, mitä arvelette' hän kysyi pyöreän pöydän ympärille, kahvikuppien, paperipinojen ja sormitietokoneiden sekamelskan keskellä majailevilta jäseniltä. 'Ainakin se oli lyhyt' sanoi väsyneen näköinen, pullea keski-ikäinen nainen. 'Suoraan sanottuna ainoa, jonka jaksoin lukea alusta loppuun.' 'Selviä asiavirheitähän siellä oli muutama', puheenjohtaja jatkoi. Hän oli pieni ja tumma suomenkielisti, joka ajoi nämä kokoukset läpi armottomalla energialla ja noin kymmenellä savukkeella. 'Yliopistolla ei ole enää virkoja ja se ei ole Niinistön hymy kun on kuuluisa, vaan hänen epäsymmetrinen kulmakarvansa kohotus.' 'Mutta ehkä tämä virkaheitto oli juuri se pointti' esitti musiikkitieteilijä. 'Että heille perustetaan virat eikä toimet. Se lisäisi hieman tätä fantasiakerrointa, joka ei tässä hakemuksessa nyt ole suoraan sanottuna muuten kovin korkea. Vakituinen työ, riittävät taloudelliset ja fyysiset puitteet työskentelylle – luonnontieteiden puolella tälle naurettaisiin. Siellä pojat fantasioi reilusti Suomen ja Venäjän yhteisistä hiukkaskiihdyttimistä Karjalan ikikalliossa tai koko Suomen väestön kattavasta DNA-näytesarjasta, jolla kartoitetaan vasenkätisyyden kehitystä eri sosiaaliluokissa.' 'Mistä pääsemmekin tähän hakemuksen toiseen puutteeseen,' jatkoi historioitsija, ' tässä ei määritellä varsinaisen tutkimuksen tavoitteita millään tavalla. Että mitä tutkimusta tämä työryhmä sitten käytännössä tekisi.' 'Mutta tämähän olikin vasta esifantasiahaku' muistutti ruotsin kielen edustaja. 'Tarkempi tutkimussuunnitelma vaaditaan vasta seuraavalle kierrokselle.'

Puheenjohtaja huokasi ja katsoi kaipaavasti ulos pimentyneeseen iltaan ja tupakkapaikalle. 'Kaikki nuo näkökulmat huomioonottaen...' hän sanoi. ‘onhan tässä puutteensa, mutta presidentin kanslia on antanut linjauksen, jossa Niinistö toivoo voivansa aktiivisesti osallistua FantasiaAkatemian toimintaan ja kannustamaan tieteen etenemistä laadun avulla, ilman taloudellista panostusta, tietenkin. Tässä olisi mahdollisuus täyttää tämä toive ilman, että meidän tarvitsee varsinaisesti miettiä aihetta tarkemmin. Kannatetaanko pääsyä seuraavalle kierrokselle?'  Nuijana toimiva tupakka-aski nousi toiveikkaana ilmaan, kolahti sitten vastalauseiden puuttuessa pöytään ja lähti sen jälkeen hyvin ansaitulle tauolle kevätiltaan.

Miten tutkijakolmikon käy? Millaista tutkimusta humanisti voi suunnitella näin pienillä käyttömäärärahoilla? Pääseekö presidentti Niinistö osallistumaan tieteen laadun parantamiseen ja koputtamaan tietyn työhuoneen ovelle?

Siitä luemme ensi kerralla (forthcoming)!

Juslenia forever! And ever, and ever, and ever...

Hienoin arkeologinen T-paita kautta aikojen?

Threadless-sivuston tuotteita: http://www.threadless.com/product/3445/The_Three_Trials
Päätoimittaja on jo tilannut omansa!

Odottavan aika ei...

Never done

Semiotiikka

Sinä tutkit kulttuurin merkkejä, minä tutkin nyrkkini merkkejä eli naamaasi.

Minä lähden Pohjois-Koreaan...

Turun yliopistossa suoritettu kokeilu ei ole onnistunut, mutta yrittänyttä ei laiteta. Lähde: dilbert.com.  14.9.1997

Timo atsteekkien maassa

Pistävä lannankatku kyllästi Timon sieraimet. Hänen kurkkunsa oli kuiva kuin raastinrauta. Timon mieleen tulvahti piinaavan jyskyttävä tunne siitä, että näin on ollut joskus ennenkin.

Päänsäryn lomastakin hän tunsi, että kaikki keinuu jälleen. Timo raotti varoen toista silmäluomeaan ja ymmärsi, mistä lannanhaju on peräisin. Hän liikutti varovasti oikeaa kättään, koska vasen vaikutti olevan hautautuneena johonkin pehmeään ja lämpimään, eikä hän siksi raaskinut liikuttaa sitä. Oikea käsi vaikutti toimivan jotakuinkin normaalisti.

Seuraavaksi hän siirtyi arastellen puolikonttaavaan asentoon yrittäen samalla raottaa toista silmäluomeaan. Parahtaen vaimeasti hän luopui yrityksestä: jostain tulvi liikaa valoa Timon herkistyneille aisteille. Valonsäteet tunkeutuivat kuitenkin silmäluomien läpi pakottaen hänet selvittämään tilansa luonteen.

Saatuan silmänsä vihdoin auki hän kömpi ylös, horjahti sivulle ja kompastui johonkin, joka päästi etäisesti tutun vinkaisun. Timo mäjähti lattialle ymmärtäen kompastuneensa johonkin eläväiseen. Timo virkkoi: "Ai perkele, se olikin sika, ja iso sellainen!".

Hän koki pakottavan tarpeen paeta paikalta ja ryntäsi horjuen kohti aukkoa joka vaikutti uloskäynniltä tästä infernaalisesta tilasta, joka muistutti uskonoppineiden tarinoita helvetin kauhuista/esikartanosta. Kiivettyään ylös uloskäynnille johtavat portaat ja pakotettuaan sitä peittävän luukun auki hänen silmänsä sokaistuivat kirkkaasta auringonvalosta.

Sokaistumisesta huolimatta Timo kömpi ylös luukusta ja jatkoi päämäärätöntä ryntäilyään, kunnes kompastui johonkin ja tunsi päänsä iskeytyvän johonkin metallintapaiseen, ennen kuin hän menetti tajuntansa.

Seuraavaksi Timo heräsi paineentunteeseen kurkullaan, joka osoittautui sotilassaappaaksi, jonka omistajan piirteet alkoivat hahmottua Timon näkökenttään. Hän panu ensimmäisenä merkille, että tämä parrakas ja haarniskoitu saappaan omistaja näytti olevan yltäpäältä tuoreen oksennuksen peitossa.

"Sinä, kuka hyvänsä oletkin, joudut tekemään kovin töitä paratiisiin päästäksesi." sanoi ääni espanjaksi.

Seuraavien viikkojen aikana Timo tuli tietämään, että hän oli matkalla suuren meren yli kohti länttä, josta tutkimusmatkailijat olivat tuoneet tietoja aiemminkin. Hänen päivänsä kuluivat laivan kannen alla kahlittuna epäluotettavan, mutta joskus ystävällismielisen vanhan merimiehen kanssa. Kanssakäymisen myötä Timo hahmotti tuon ukon käyttämän kielen alkeet.