Arkeologiassa tohiseen, arkeologian haaksirikkoisen avioton poika suhteesta Oparin aarteeseen.
sunnuntai 25. lokakuuta 2015
torstai 15. lokakuuta 2015
Kaija K mainostaa Vareliaa
Varelia
Kutsu mua nimellä, Varelia
tänä yönä oon joku muu kuin minä
Annan itseni olla haluttava – entä sinä?
Ehkä valetta on, Varelia
inhorealismiko kiinnostaa
Silmänlumetta kun vähän rakastaa
voi aamulla jatkaa matkaa
Olen perustutkimus, olen kaivauskertomus
Theodor Schwindt mä oon tai voin olla sinä
tai juopon pää täys
valtimon sykäys
Voin olla mitä vaan
mutten tahdo olla minä
Ja juhannuksesta jouluun on kuoppainen maa
siihen profiili aina hajoaa
Minut otti valtaan Varelia
se osaa tehdä arjesta juhlaa
Tänä yönä en aio olla oma itseni
minä olen Varelia
Ja minun työnä on painua sun mieleesi
ja valua hunajaa
Sano jotain kivaa, sano jotain ihanaa
sitä niin harvoin kuulla saan
Kerro, että mä oon sun Varelia,
niin laulan italodiscoa
ja inventoin Kiskoa
Olen ollut lahjomaton
tänään kaikki kaupan on
Otan vain sen mikä mua viihdyttää
kerran täällä opiskellaan
Minä kaivan ja meen
jäädyn, sytyn tuleen
sanon – kyllä, joo
tai sanon – ei niin
Tulen teen opiskelijahuoneeseen
en vahingossakaan katso Trebassa peiliin
Minä tunkeudun tuuleesi tuoksuna
Varelian – ja varmasti kaiken annan
sinä pidät mielessä Jumalan
kun mikä vähän vähemmän vastuuta
kannan, sillä
Tänä yönä en aio olla oma itseni
minä olen Varelia
Ja minun työnä on jättää jälkeni sieluusi
ja valua hunajaa
Sano jotain kivaa, sano jotain ihanaa
sitä niin harvoin kuulla saan
Kerro, että mä oon sun Varelia,
Tänä yönä lastani kauas kipinää lyö
minä olen Varelia
Ja minun työnä on kaivaa tähän jotta toiset syö
ja valua hunajaa.
Sano jotain tuhmaa, sano jotain ihanaa
sitä niin harvoin kuulla saan
Kerro, että mä oon sun Varelia,
niin laulan italodiscoa
ja inventoin Kiskoa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)