Vihaisia huudahduksia ja tylppien sekä raskaiden esineiden laittomaan käyttöön liittyviä uhkauksia kuultiin Turussa arkeologipäivillä, kun puheeksi tulivat metallinpaljastinharrastajat. Argumentteja kuultiin puolesta ja vastaan, eikä tunnelma luentosalissa jättänyt ketään kylmäksi.
Suuttuneimmat arkeologit marssivat yhtenä jonona ulos ja lähimpään kuppilaan puimaan tapahtumia ja ilmiötä. Kuppilassa käynnistettiin jonkun (kolme olutta ja yhden siiderin nauttineen) toimesta operaatio Pay(me)backtime. Läsnäolijat innostuivat operaatiosta, ja innokkaimmat lähtivät välittömästi liikkeelle.
Operaatio Pay(me)backtime
Alkoholin vaikutuksen alaisena keksityn operaation keskeinen idea on vastata metallinpaljastinharrastajille "samalla mitalla, ja yrittää saada siitä rahaa". Operaatio toteutetaan tunkeutumalla illasta tai viikonlopun aikana havaittujen metallinpaljastajien työpaikoille ja ryhtymällä tekemään näiden töitä heidän puolestaan. Ilman koulutusta. Välittämättä seurauksista. Vaatien palkkaa.
Yksi ensimmäisistä uhreista oli piipparimies Ernesti Ruosteraiska. Siviiliammatiltaan Ernesti on terhakka vakuutusmyyjä palovakuutusyhtiö Jumalaudan! palveluksessa. Annetaan herra Ruosteraiskan kertoa itse kokemuksistaan:
"Viikonloppuna olin vapaalla, lenkkeilin, kävin elokuvissa ja kirjoittelin Mania maan alta -sivustolle. Kun tulin aamu kasiksi töihin, huusi pomoni JUMALAUTA! tarkoittamatta firman nimeä. Työpisteelläni oli käyty ja kaikki oli sekaisin. Mikä kamalinta, Pihlaja-karkkipussini vetolaatikossa oli tyhjä. Työtietokoneeni avaus paljasti jotain vielä kauheampaa. Joku oli ottanut myyntitiedostoni käyttöön (ehkä ei olisi pitänyt kirjoittaa salasanaa ja käyttäjätunnusta näytön reunaan, kun nyt tarkemmin ajattelen) ja muun muassa myynyt palovakuutukset kolmelle kroonisesta pyromaniasta kärsivälle." Vakuutusyhtiölle kertyi vierailleen arkeologin "työnteosta" monien tuhansien eurojen tappiot ja useiksi viikoiksi ylimääräistä työtä. Arkeologi oli jättänyt työpöydälle lapun "Ei tartte kiittää, se oli hauskaa! Paljonko saan palkkaa kahdesta päivästä?"
Arkeologien tunkeutuminen työpaikoille on kiihtynyt. Moni harrastaja on saanut illalla töiden jälkeen tai lauantaina tai sunnuntaina soiton työpaikalle ilmestyneeltä arkeologilta, joka pyytää neuvoja töiden teon suhteen. Metallinpaljastinharrastajat ovat heterogeeninen ryhmä, joten monet ammattiryhmät ovat löytäneet yllätyksekseen keskuudestaan arkeologeja. Sosiopatopsykologian dosentin Fain von Buddenbrooklynin mukaan kyseessä on protestin lisäksi alitajunnainen tarve säännölliseen palkkatyöhän. "Moni arkeologi on saanut kuulla kommentin ‘Mene hippi oikeisiin töihin!‘ ja ilmeisesti toteuttaa nyt tätä haavetta." Fain itsekin on metallinpaljastinharrastajana saanut kokea arkeologin ei-kollegiaalisen avun. "Arkeologi ryhtyi antamaan eräälle potilaalleni iltaisin ylimääräisiä psykoanalyyttisia istuntoja. Eväät toimeen arkeologi hankki lukemalla asiasta Hikipediasta ohjeet. Potilas saataneen parannettua seurauksena syntyneestä katatonisesta tilastaan joskus 2030-luvulla."
Joillakin aloilla arkeologien vierailuista on ollut suoranaista hyötyäkin. Eräs palkanlaskentayritys perui nopeasti ATK-ohjelmiston tilauksen, kun paikalla ollut arkeologi totesi ohjelmistonyrityksen suunnitelleen Museovirastossa käytössä olevan Salaman. Parilla kunnan virastolla on havaittu, että arkeologin tuuraama metallinpaljastinharrastaja/kunnan työntekijä on todellisuudessa nostanut palkkaa useiden vuosien ajan tekemättä vastineeksi mitään. Monelle paikalliselle kuntasektorin äkillinen aktivoituminen on tuottanut suuren järkytyksen ja suuren määrän kanteluita epäillyistä väärinkäytöksistä. Kuntatöihin eksyneiden arkeologien kolttoset ovatkin tulleet valppaiden kansalaisten ansiosta nopeiten ilmi. Arkeologit ovat tulevia shokkeja välttääkseen luvanneet, että sijoittavat vastaisuudessa kuntatehtäviin pelkästään professoreita, joille tekemättömyys on asioiden luontainen olotila.
Museoviraston tädit ovat sopeutuneet erityisen hyvin joillekin uusille aloille. Ravintoloitsija "Svedu" Poskinen kertoo, että harvoin on nähnyt portsareina yhtä tomerasti EI sanan sisääntunkeville juopoille ja alaikäisille sanovaa henkilökuntaa. Toisaalta alusvaatemyymälä Vjerotiicca Helsingissä ei ole vieläkään toipunut tuote-esittelyä mallina tehneen tädin pistäytymisestä.
Oman osansa ovat saaneet myös eläkepäivillään aarteenetsijöiksi ryhtyneet. Moni eläkeläinen on hieraissut kotiin tullessaan silmiään, kun olohuoneesta on paljastunut sohvalla verkkareissa röhnöttävä arkeologi, joka katsoo VHS-kasetilta Onnenpyörää. Dramaattisimmat seuraukset ovat olleet palomies Antero Kivikuoren työpaikalla, minne ilmestynyt arkeologi, maailman seksikkäimmän ammattikunnan edustaja heilautti paloaseman testosteroni ja sexxxxiinessin yli kriittisen pisteen. Paloasema syttyi tuleen ja sammutustyöt jatkuvat edelleen.
